Rapupurjehtimassa

Huh, mitä kiirettä arki on ollut viime viikot. Monta kivaa juttua on jo jäänyt raportoimatta, kun kotona ei ole ehtinyt käydä paljon muuta kuin nukkumassa. Onneksi nyt vähitellen pitäisi kiireen helpottaa.

Yksi jo kohta pari viikkoa sitten tapahtunut juttu, oli rapupurjehdus Helsingin edustalla. Yksi kavereistamme bongasi netistä tarjouksen, jolla Aqua Bluen iltapurjehduksen rapuineen sai kaksi yhden hinnalla. Kerran jo meidän porukkamme retki peruuntui myrskyn takia, mutta onneksi vielä ehdimme purhjehtimaan tänä syksynä. Hauskaa nimittäin oli.

Meillä kävi todella hyvä tuuri sään kanssa. Kaunis ja lämmin auringonpaiste ja kuitenkin kunnon tuuli siivittivät matkaa. Purhjehtimiseen saimme tuntumaa, kun pääsimme kaikki suorittamaan omia tehtäviämme. Täytyy sanoa, että saaristossa purjehtiminen käy paljon enemmän liikunnasta kuin viime talven Karibian "jatketaan samaan suuntaa seuraava vuorokausi -purjehdus".

Rapuja pysyhdyimme syömään Suomenlinnan vierasvenesatamaan. Hyvin maistuivat. Kun käänsimme nokkamme takaisin kaupunkiin, oli jo aivan pimeää. Kuuden tunnin retki oli ehdottomasti kaikkien eurojensa arvoinen. Ensi vuonna uudelleen.

Mustatorvisienikohokas

Hyvistä aikomuksista huolimatta blogin kirjoittamisessa on ollut taas kovin pitkä tauko. Kiirettä on pitänyt. Tänään taitaa olla viikon ainoa arki-ilta, jolloin olin kotona ennen kahdeksaa.

Onneksi tällä kertaa kiireessä on kyse melkein vain kivoista jutuista - ei pelkästä töissä iltamyöhään notkumisesta. Eilen alkoi joogan alkeiskurssi. Ranskan tunneilla olen käynyt jo pari kertaa. Huomenna olisi tarkoitus mennä purjehtimaan ja syömään rapuja. Tosin sääennuste lupaa sellaista keliä, että epäilen vahvasti homman jäävän vain haaveeksi.

Viime viikonloppu yllätti kesäisillä säillään, joista piti ottaa kaikki irti. Pyöräilin huiskis vuihkis vesijuoksemaan, Silvopleen kasvislounaalle, torille, pyöräkaupoille (nyt mulla on uusi pyörä, jes), Ihanaan Kahvilaan, Dylanin brunssille, Lammassaareen... Huippukivaa.

Torilta tarttui matkaan puolukoitten ja kanttarellien lisäksi litra mustia torvisieniä. Olin jo viikkoa aikaisemmin ostanut pienet kohokasvuoat, koska jostain olin saanut päähäni, että haluan sienikohokasta. Netistä bongasin myöhemmin erittäin toimivaksi onnistuneen reseptin (sen verran sovelsin, että laitoin puoleen taikinasta sienien sijaan kinkkua) ja ryhdyin hommiin. Odotukset onnistumiselle olivat nollan luokkaan. Mutta vielä mitä, kohokkaat kohosivat oikein hienosti ja vieläpä maistuivat hyvältä. Saa nähdä, oliko tämä vain kohokasaloittelijan tuuria vai onnistuuko uudelleenkin.

Fiskars & Nikari

Olin eilen työpaikan "kesä"retkellä aina niin ihanassa Fiskarsin ruukissa. Kuulimme Fiskarsin historiasta, Fiskars Oy:n nykypäivästä ja tulevaisuudesta, söimme hyvin ja toki shoppailimmekin.

Parasta päivässä oli kuitenkin vierailu ihastuttavaan Nikari Oy:hyn. Vaikka olin törmännyt heidän tuoleihinsa sekä Monocle-lehdessä että Kiasmassa, en etukäteen tiennyt yrityksestä yhtään mitään. Yritys osoittautui hienoksi yhdistelmäksi vanhoja perinteitä, uusia innovaatioita, kansainvälisyyttä, Suomi-rakkautta, huippuosaamista ja ympäristöarvoja. Lisää tällaisia ja minulle lisää rahaa uusia huonekaluja varten.

Kesän viimeinen päivä

Lauantaina oli kesän viimeinen päivä. Ehkä syyskuussakin on vielä lämmintä ja aurinkoista mutta silloin on syksy. Ja syksyltä tuntuu nyt jo. Sade ropisee ikkunalaudoilla, ulkona on pimeää ja lasissa portviiniä. Mutta viikonloppuna, silloin oli vielä kesä.

Perjantaina pääsimme nauttimaan Helsingistä parhaimmillaan. Ne ovat niitä elokuun pimeitä lämpimiä iltoja. Niitä, jolloin voi ajella pyörällä ympäriinsä ja tarkenee yölläkin kesävaatteissa. Toki keskikesälläkin tarkenee, mutta silloin ei tunnu yöltä, koska ei ole pimeää.

Lauantaina ajelimme mökille. Savustimme kalaa ja kahvin kanssa söimme omenapiirakkaa. Pelasimme sulkapalloa niin, että käsivarsi on vieläkin kipeä. Saunoimme ja uimme.

Sunnuntaina ehdimme vielä auringon paisteessa sieniretkelle. Emme keränneet mitään, tunnistimme vain. Sitten yhdessä hujauksessa tuli syksy. Tuuli yltyi, taivaalle kerääntyi mustia pilviä ja ilma viileni. Hei, hei kesä.

4th of July

Yksi etukäteen odotetuista jutuista  kesän matkalla oli Amerikan itsenäisyyspäivän viettäminen New Yorkissa. Se oli myös yksi ainoista asioista, jonka eteen tein jotain jo Suomesta käsin. Päättelin nimittäin, että ko. päivänä voi ravintoloissa olla hieman tungosta. Niinpä varasin pöydän jo etukäteen. Homma hoitui sen verran kätevästi OpenTable -palvelusta, että varasin samaan syssyyn muutamalle muullekin illalle ruokapaikat sieltä.

Tiesin kyllä, että itsenäisyyspäivälle varaamaani ravintolaa kehutaan hienoista maisemistaan. Silti yllätyimme, kun meidät ohjattiin terassille aivan Hudson-joen rantaan ja suoraan edessämme häämötti itse Lady Liberty. Ruoka ei ihan yltänyt maisemien tasolle, mutta Gigino at Wagner Park oli silti täydellinen illallispaikka heinäkuun neljännelle.

Syötyämme käveleskelimme pitkin Hudson-joen rantaa ja ihailimme kaunista auringonlaskua. Illan olisi voinut kruunata Macy's-tavaratalon perinteinen ilotulitus mutta sitä katsomassa oli aivan liikaa väkeä, se alkoi paljon ilmoitetua myöhemmin ja oli turhan pitkä. Uskokaa pois, ilotulitus on ilotulitusfaninkin mielestä liian pitkä, jos se kestää 25 min. Valitukset sikseen, Independence Day New Yorkissa ei ehkä ollut aivan täydellinen, mutta sen verran hieno kokemus se oli, että varmasti jää mieleen.

Ravintolapäivä ja eläimet kylässä

Harmitti kovasti, kun alkukesän Ravintolapäivä jäi kokematta. Niinpä pidin tällä kertaa huolen siitä, että olin kaupungissa, kun toisen kerran kellä vain oli mahdollisuus perustaa kahvila tai ravintola päiväksi. Paikkojen kiertelyyn varasimme paljon aikaa ja kulkuvälineeksi pyörät. Nopeasti huomasimme, että mikäli haluaa päästä ruuille, on paikan päälle saavuttava mielellään jo reilusti ennen ravintolan aukeamista. Ihmisiä riitti ja siten myös jonoja.

Kuvissa ihana Wohvelii! -kahvila Ritarikadulta, jossa vohveleita tarjoiltiin herkullisten kotitekoisten hillojen ja jätskin kera ensimmäisen kerroksen ikkunasta. Vohveli metsämansikkahillolla, nam.

Testasimme ravintolapäivänä myös Vallilan Makasiinien Mehumanian, Sonckin korttelin sisäpihan Ravintola Piirakkapihan, espanjalaisen, argentiinalaisen ja italialaisen pitämän L`Orto Del Pipistrellon ja kotikulmilla keittoa tarjoilleen Ravintola Aukio-on. Kaikkialla ruoka oli hyvää ja palvelu sellaista, että siitä oikeatkin ravintolat voisivat ottaa mallia.

Kesken Ravintolapäivän päädyimme Karhupuistoon askartelemaan karhun pään. Työpaja oli osa Helsingin Juhlaviikkojen Eläimet kylässä -tapahtumaa, joka jatkuu perjantaihin saakka. Käy sinäkin siellä tekemässä oma voimaeläimesi ja osallistu perjantaina kulkueeseen. Minä menen ehkä vielä joku päivä tällä viikolla askartelemaan hirven. Se näyttää hilpeältä ja saa kanssakulkijoissa aikaiseksi ehkä karhuakin paremmat naurut.

Brooklyn & Queens

Pelkästään Manhattanissa olisi riittänyt tekemistä ja näkemistä paljon viikkoakin pidemmäksi ajaksi. Me emme kuitenkaan malttaneet pysyä vain siellä, vaan vierailimme myös muualla New York Cityssä. Queensissa kävimme katsomassa baseball-ottelua. Yleensä yksi tylsimmissä joukkuelajeista yllätti tarjoamalla meille hot dogien lisäksi oikein jännittävän Mets vs. Yankees -ottelun.

Brooklynissa käytiin myös. Yhtenä iltana syötiin hipsteri-mekaksikin kutsutussa Williamsburgissa. Sushit olivat hienoinen pettymys ja kaupunginosa muutenkin kaukana vaihtoehtoisesta äänekkäiden amerikkalaisteinien jonottaessa baareihin minihameissaan.

Yhtenä päivänä huristelimme metrolla hiekkarannalle. Brighton Beachin venälaisalueella vietimme hetken ihan aitoa rantaelämää ja kävimme testaamassa Atlantin aaltoja. Coney Islandin hyvipuisto olisi ollut edukseen illalla  hieman viileämmällä säällä. Hauska tuolla oli silti käydä ja nähdä hieman erilaista New York Citya. Ensi visiitillä voisi jopa kuvitella säästävänsä hieman hotellikustannuksissa ja majoittuvansa Brooklynin puolelle.